Jo ennen kuin kristinusko vakiinnutti asemansa Suomessa ja muualla Euroopassa, vuoden pimeintä aikaa talvipäivänseisauksen tienoilla juhlittiin monin eri tavoin. Monissa uskonnoissa ja mytologioissa auringolla oli näissä juhlissa suuri rooli. Talvipäivän seisauksen aikaan aurinko oli nukkumassa ja poissa, minkä jälkeen se jälleen heräsi henkiin ja syntyi uudestaan.

Taru auringosta kertoo tätä tarinaa tulisadun muodossa. Tarun alussa Aurinko loistaa, omalla valollaan se tuo iloa ja lämpöä kaikkialle ympärilleen. Aurinko joutuu kuitenkin uhatuksi, kun sitä vastaan hyökkäävät pahat voimat jotka haluavat sammuttaa Auringon valon. Auringon ystävien apua tarvitaankin ennen kuin Aurinko saadaan jälleen antamaan loistettaan uudelle vuodelle. Koska taru esitetään musiikin ja tulitanssin keinoin, on se soveltuva kaikenikäisille ja kaikenkielisille katsojille.